Ajellessa ympäri Suomea  olen järkyttynyt teiden huonosta kunnosta. Talven tuhot, heikko tiepohja ja korjaamattomat vanhat vauriot näkyvät ja tuntuvat teissä. Ilmankos katumaastureiden suosio kasvaa. Muutenkin teiden varret ovat surkean näköistä, kolariautot  tai muuten tien poskeen jääneet autot keretään tuhota tai polttaa viikkojon aikona mitä ne tien varressa retkottaa.

Kenttää kierellessä kuulee ja näkee miten Suomi ajetaan alas. Terveydenhuoltoon ei pääse, hammaslääkäriinkin on monella paikkakunnalla vuoden jonot tai ei saa edes aikaa, leikkauksia vaativat vaivat todetaan vain katsellaan ja odotellaan jos se nyt itsekkeen paranee.

Moni lapsi on homeisissa päiväkodissa ja kouluissa. Hoivakodit tyhjennetään lain mukaan ja vanhukset kotiutetaan yksin kotiin, missä joku käy joskus ovelta kurkkaamassa, että heiluuko varpaat sängyn pohjalla ja ruoka tulee pakastinautomaatista. Ai niin,voidaanhan se hoitajan käynti kohta korvata tietokoneen kautta tapahtuvalla tarkkailulla.

Monella paikkakunnalla pitsataksi on ainoa asia, jonka saa tarvittaessa kiinni ja jopa kotiin. Poliisikin sanoo jonotuksen jälkeen puhelimessa verissäpäin olevalle pahoinpitelyn uhrille, että mene sinne Keravan päivysykseen ja tee rikosilmoitus netissä - vaiika soittaja on Kaavilla. Hälytyskeskuksien alueet ovat niin laajat, etei kukaan oikein tiedä missä paikkakunnalla mikäkin on.

Töitä ei ole ja jos on, niin ilmaiseksi pitää tehdä. Osa jopa entisiä töitä kun on ensin irtisanottu ja sitten otettu takaisin tukityölistettynä.

Lopuilla työtahti on sellainen, että työpäivän jälkeen porukka retkottaa sohvalla reporankana. Lapset on ties missä kun ei niitäkän kerkiä tai jaksa paimentaa.

Osa nuorista tippuu kelkasta jo peruskoulussa ja siitäpä heitä syyllistetään. Pitäisköhän heille ensin saada apua -elämänhallintaan ja vaikka masennukseen? Hoito on usein vain pilleripurkki käteen ja  uusi aika puolen vuoden päästä.

Onnekkaat nuoret, jotka saavat töitä, joutuvat  usein  tekemään toistakin työtä samaan aikaan. Työsuhteet ovat osa-aikaisia, kutsuttutaessa saavuttava määräaikaisia tai palkka on niin huono, ettei sillä pärjää.Ei ole paskatöitä, vaan palkka ja työajat ovat sellaisia, ettei niillä pärjää.

Elämä ja asuminen on nykyisin niin kallista, ettei keskipalkkainenkaan meinaa pärjätä. Saatikka pienipalkkaiset tai muuten heikkotuloiset. Ruuan, lääkkeiden, sähkön ja asumisen hinta on räjähtänyt taivaaseen.

Mutta on meillä paljon hyvääkin, josta kannattaa pitää kiinni. Ja niitä huonoja asiota kannattaa parantaa tai muuttaa paremmaksi. Ei luovuteta vielä!

Meillä on ihania ihmisiä, joiden kanssa on itketty ja naurettu yhdessä! Asioita, joiden edessä tuntee suurta nöyryyttä ja asioita, joiden eteen pitää alkaa taistella  tai jatkaa taistelua

Suomi on vielä puhdas ja turvallinen maa -pidetään se sellaisena!

Ja pidetään huolto toisistamme ja itsestämme!