Paikkakunnalla on henkilö, joka haluaa alkaa pitämään autokauppaa. Hänellä on sopiva halli siihen hommaan. Hän keskustelee kunnan teknisen johtajan kanssa. Sen jälkeen tekninen johtaja tekee sopimuksen, joka annetaan näytille vain teknisen lautakunnan kokouksessa, sitä ei siis lähetä esityslistan mukana lautakunnan jäsenille etukäteen tutustuttavaksi.

Tekninen lautakunta kuulee esittelyn autokaupasta ja miten sitä harjoitetaan Suomessa. Joku tosin huomaa, ettei kunta sitä tee, mutta hänelle vastataan, että sopimus on oikein ja siitä ei ole kustannuksia kunnalle.

Sopimuksessa sovitaan, että kunta etsii sopivat ja palkkaa omaksi työntekijöiksi automyyjät, 2-4 henkilöä ja hoitaa tarvittavat sijaiset. Myyjät työskentelevät autokaupassa. Yrittäjä maksaa laskua vastaan vain heidän palkat ja sivukulut. Kauppias on heidän lähiesimies. Kunta etsii, tilaa ja järjestää autot ja yrittäjä maksaa ne autot kunnalle. Yrittäjä hoitaa autoliikkeen ja tarjoaa asiakkaille kahvit.

Tekninen lautakunta hyväksyy tämän sopimuksen yksimielisesti.

Tästä sopimuksesta kerrotaan kyselijöille, että siitä ei tule mitään kustannuksia kunnalle. Sopimusta ei löydy kunnan nettisivulta pöytäkirjan liitteestä.

Tässä vaiheessa moni lukija puistelee päätä ja sanoo, että nyt valehtelen. Ei tämmöinen ole totta. Ei niin, tekninen lautakunta ei ole tehnyt tälläistä sopimusta. 

Vaan koulutuslautakunta tekikin tälläisen sopimuksen Vanhamäki -säätiön kanssa. Vanhamäellä olevien Yli 17- vuotiaiden turvapaikkahakijoiden kouluopetus tai valmisteleva opetus ei kuulu Suonenjoen kaupungille eikä edes sen järjestelyvastuuseen. 

Koulutuslautakunnan päätös ja sopimus on tehty vastoin Suonenjoen kaupunginvaltuuston syyskuun 2015 päätöstä.

Suonenjoen koululaisten iltapäiväkerhoa on väläytelty lopetettavaksi säästösyistä, koska se ei ole lakisääteinen. Nyt tehdään eri hallintoaloille kustannuksia tällä sopimuksella, koska halutaan jostain syystä kaupungin järjestäväksi asia, joka ei edes kuulu sille.

Reilua? Ei, siksi tein oikaisupyynnön lautakunnan päätökseen.