Olen kuullut monesti, että ennen kaikki oli paremmin. Itsekin joskus tuumaan niin... Kaipaan joskus esim koulukuria, kyläpoliisia, kauppojen lyhyitä aukioloaikoja (vapaus valita on silti hienoa asia), kaveri- ja sukulaisvierailuja (kenelläkään ei ole aikaa tavata ketään...), onnelista tietämättömyyttä kaiken maailman asioista, lasten "päivätpitkät" ulkona oloa ja ulkoleikkejä, turvallista asuinympäristöä kaikille Suomessa, politiikassa kaipaan mitä en ole koskaan saanut olla....

Olisi niin hienoa tepastella ihmisten parissa ja kehuskella mitä kaikkea on saanut olla rahoittamassa ja mihin kaikkeen rahaa on mennyt. Joskus hyvään aikaan valtionosuudet eli varsinkin pikkukunnille ja kaupungille valtiolta tuleva rahamäärä nousi joka vuosi ja varsinkin jos kunta teki tappiota, niin sai lisärahaa. Eli kunnanpäättäjien piti ihan keksiä rahanmenoa eri paikkoihin. Valtiokin rakensi melkein joka kuntaan "valtion virastotalon", jossa ei ole enää nykyjään mitään alunperin olleita palveluita. Ei löydy enää työkkäriä, kelaa, poliisia, verotoimistoa, postia tai postipankkia (ei ole ko pankkiakaan sillä nimellä tai ajatuksella...) niistä rakennuksista. 

Silti ihmettelen kovasti, että mitä niillä extraylimääräisillä rahoilla saatiin aikaan? No ainakin yksityisteitä rahoitettiin, kuntiin palkattiin paljon työntekijöitä, luottamushenkilöstä matkusteli ja kokoustarjoilut oli isompia ja ilmeisesti illan viettoja järjestettiin.

Samaan aikaa kaiken lisäksi kunnat velkaantui ja veroprosenttia nostettiin. Rahaa tuli ovista ja ikkunoista - valtiolta, velkana ja kunnallisveroina. Menopuoli oli lähinnä käyttömenojen nostamista eli kaikk mäni  eikä mitään jäänyt.

Olen ensimmäisen kauden valtuutettu. Yksi päätehtävä on ollut leikata, säästää, lopettaa ja rajoittaa sekä nostaa maksuja. Olisi ollut niin hienoa olla se jakaja ja antaja, tämän ajan päättäjän tehtävä on olla se säästäjä.

Edelliset kausien päättäjät (osa on vieläkin valtuustossa...) saivat rahaa menemään, muttei niihin tärkeisiin hankkeisiin. Miksi moni rakennushanke lykkääntyi ja niitä vetkuteltiin vuosikausia ja jopa vuosikymmeniä? Rahaa oli, muttei kykyä päättää tärkeistä hankkeista?

Suonenjoella tällä kaudella on päätetty ja rakennettu uusi jätevedenpuhdistamo ja uusi koulu, monien miljoonien investoinnit. Rahaa meni ja menee valokuidun rakentamiseen, uusien katuvalojen hankkimiseen, koulun remonttiin (vuosikausien lykkäämisen jälkeen...), junaratapihan turvallsuuden nostamiseen yms.

Tällä valtuustokaudella investointitahti on ollut huikea. Ja samaan aikaan kaupunki on tehnyt hyvän tuloksen. Ensimmäistä kertaa. Valtionosuudet ovat silti pienetyneet. Kaupungin työntekijöitä ei ole irtisanottu tai lomautettu säästön takia.

Silti kuulen, että ennen päättäjät oli parempia. Vastuulinen päättäjä ei ole niin mukava kuin rahan tuhlaaja, velanottaja ja kuntaveron nostaja? Kuntalaisten hyväksi investointeja tekevä ei ole niin mukava päättäjä?

Kuka Suonenjoella haluaa, että esim vielä ostetaan purettavia rakennuksia 450 000€?  Olisiko aika jo miettiä ketä äänestää valtuustoon? Kenties sellaisia, jotka tekevät päätöksiä kaikkien kuntalaisten hyväksi?

Joidenkin päättäjien huolenaihe on, että miten saadaa pidettyä kaupungin työntekijät kaupungin palkkalistoilla. Olisiko parempi miettiä, että ainakin lakisääteiset työt on järkeistetty, suunniteltu ja että niihin on tekijät? 

Nyt on rahat loppu, valtio leikkaa valtion osuuksia kunnille, kuntaveroprosenttia ei voi enää nostaa ja syömä velkaa normimenoihin ei voi enää ottaa, koska kuntavelkaisuudelle on rajansa. Nyt tarvitaan päättäjiä, jotka kykenenvät tekemään myös ikäviä päätöksiä. Mennyt hyvä aika ei enää lohduta. Jos emme me pysty tekemään päätöksiä, joku muu kyllä pystyy tekemään. Ihan joka tasolla.

Vai onko omat äänestäjät (kunnan työntekijät, ajatuksella mitään ei saa muuttaa...) tärkeimpiä kuin koko kaupungin talouden hoito? 

Moni kuntapäättäjä asuu jo maksetussa omakotitalossa ja saa eläkettä pitkän hyväpalkkaisen työuran jälkeen. Jotkut kuntapäättäjät ovat työikäisiä, kotona asuvien lasten vanhempia ja he asuvat vuokralla ja ovat pätkätöissä. Elämän realiteetit ovat päättäjillä erilaisia ja siten ajatusmaaimakin erilainen. 

No, en oikeasti kaipaa entisajan päätöksenteon aikaan. Olen nykyajan ja tässä ajassa oleva päättäjä, kannan vastuun ja yritän toimia mahdollisemman oikeudenmukaisesti kaikkia kuntalaisia kohtaan. Avoimesti ja tosiasiat tunnustaen.