Kesäkuun alussa uutisissa kerrottiin Tampereen tiukasta taloudentilasta. SoTe budjetti on menossa 50 miljoonaa yli tänä vuonna. Eli säästöpäätöksiä on tiedossa.

Miten tälläiseen on tultu? Miten tätä voi kuvata arkipäiväisesti? Kun muistaa, että esim. tuberkuloosin hoito voi maksaa 400 000 euroa.

Käyn töissä ja saan palkkaa. Ostan palkkarahalla maitopurkin.Tarjoan kaikille maitopurkista, jota siitä haluavat. Myös sellaiselle, jotka tuntemattomana tulevat ovesta sisään kotiini. Myös sellaiselle, jotka itse eivät halua käydä töissä ja eivät osta omaa maitopurkkia. Myös sellaiselle, jotka pystyisivät itse ostamaan, mutta haluavat silti toisen ostaman maidon. Myös sellaiselle, jolla on niin paljon jo ennestään rahaa, että voisivat ostaa lehmät, navetan ja meijerin itselleen - he haluaisivat koko maitopurkin itselleen.

Maitopurkistani ei riitä kuin vähäsen kahvimaitoa itselleni, loraus iltateehen lapsilleni ja muu suku jää ilman. Mikä ratkaisuksi?

Käyn enempi töissä, minua verotetaan rankemmin siitä. Maitua tarvitaan paljon lisää, koska juojia on enempi ja he haluavat rasvaisempaa maitoa. Muut saa siis maitoa enempi ja heille tarjoillaan sitä. Minun ja lasteni maitoa jatketaan vedellä. Mummot yms saavat itse ottaa vettä jatkossa ja heiltä laskutetaan siitä vedestä. Maitoa he eivät saa.

Uutisissa kerrottiin eriarvoistumisen tuomasta uhkasta. Niinpä -kuka jaksaa maksaa ja kantaa maitoa kaupasta kun muut juovat sen?