Asuin lapsuuteni Helsingissä - Hakaniemen torin lähellä. Asuin vanhempien ja pikkuveljeni kanssa kaksiossa. Toisessa huoneessa oli kolme miestä vuokralla eli heillä oli omat sängyt ja yhteinen jääkaappi.

Vessa oli yhteinen.

Eli me- nelihenkinen perhe asuttiin 1 h+ kk+ 1/2 vessa. Viidenteen kerrokseen ei ollut hissiä. Ei kyllä ollut suihkuakaan. Äiti pesi pyykin pyykkituvassa, jossa oli puiset pesualtaat. Sauna oli kerran viikossa.

Moni asui yhtä ahtaasti- maalla ja kaupungissa.

Nyt on aika toinen. Asumismukavuuteen lasketaan asumisväljyys. Joka lapsella pitää olla oma huone. On kodinhoitohuonetta ja mieluolia. Leffahuonetta ja lasikuistia.

Mun lapsuudesta on reilu 40 vuotta. Sen verran kesti asumisen parannusaika. Nyt rakennetaan taas miniasuntoja ja minitaloja. Lehdet kilpailee kuka esittelee pienimmän kodin. Arska veneen alla taitaa voittaa sen kisan- jos sallitte välikevennyksen?

Vielä suurempi uhka on, että valtion varautumissuunnitelmissa on, että jos ja kun tulee iso pakolaisaalto, niin tulijat sijoitetaan ykstyismajotukseen eli juuri Sinunkin kotiin! 

Valtion rahat ei riitä kylpylämajoituksiin eli ulkoistetaan majoitus yksityiskoteihin. Tehtiin jo kerran, Karjalan evakot sijoitettiin hätämajoituksiin taloihin. He olivat kuitenkin suomalaisia.

Tulijat ovat 80 -90 % nuoria miehiä. Elämä voi olla aika erilaista kun aamupala -pöydässä olisi Sinun lisäksi 4 samannimistä miestä, joista yksikään ei osaa suomea.

Miltäs ajatus tuntuu? Montako mahtuu kotiisi?

Vai laitetaanko rajat kiinni, sanotaan ei majoitustoiminnalle?