Heinäkuussa 2017 makasin Suonenjoen terveyskeskuksen päivystyksessä piikitettynä. Olin saanut kolme kipupiikkiä, kun selkä oireili kunnolla. Jalat olivat pettänyt alta.

Puhelin soi ja lehti halusi tietää jotain persujen hajaannuksen takia lähtevien porukoista. Vastasin. Olin kuulemmma ainoa, jonka sai kiinni kun koko puoluetoimisto oli kesälomalla.Jouduin lähtemään siitä KYSiin ja siellä sanottiin, että aamulla leikataan. Sain sen verran kunnon mömmöt, että pääsin pystyyn ensiavun sängystä. Sanoin, ettei leikata koska mun pitää olla seuraavana päivänä Helsingissä. Minut kotiutettiin sanoilla, että pääsen suoraan takaisin ja leikataan heti kun suostun.

No en pystynyt lähtemään aamulla mihinkään, en päässyt yksin edes ylös omasta sängystä...

Sitten muistin, että olin vastanut lehti-ihmisen haastatteluun puhelimessa... Varovasti katsoin, mitä olin vastanut. Vastaukset olivat järkeviä ja linjan mukaisia, niistä ei saanut kohua vaan oli tyynnyttelevät. Silloin tajusin, että olen hyvä politiikassa. Sinällään sääli- osaan puhua politiikkaa ja toisaalta hyvä osata puhua sanomatta mitään eli liipalaapaa tarvittaessa. 

Sen jälkeen ei ole mikään haastattelu pelottanut.