Näinä aikoina on tapana toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tuttavani vastasi siihen, että toivottavasti ensi vuosi on parempi kun tämä vuosi oli paskin vuosi ikinä. Koko elämänsä paskin vuosi.

Mitäpä siihen voi vastata- sanoa, että toivottavasti ensi vuosi on sitten parempi. Melkein suu loksahti auki.

Olin aika yllättynyt. Kun ulkopuolisin silmin katsoo henkilön elämää, niin moni olisi kateellinen. Omakotitalo kaupungin keskustassa. Parisuhteessa  ilmeisen tyytyväisenä. Molemmat erittäin hyväpalkkaisessa työssä ja ilmeisen mieleisessä. Lapsetkin maailmalla ja pärjäävät hyvin. Terveitä. Todellakin moni olisi iloinen moisista elämän raameista.

Mutta mistäpä me tiedetään kenenkin elämä oikeasti? Riittääkö siihen paljon rahaa ja terveys? Riittääkö siihen hyvä asunto? Saako rikkaalla ja rakkaalla olla paska vuosi?

Vai tuleeko mielen ajatus, että voi ... kun tietäisit miten karuissa oloissa rahattomat ja sairaat ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä-kun ovat yleensä hengissä? 

Vai tuleeko pikkupiru mieleen, että jos menettäisi kaiken maallisen hyvän, niin olisiko sitten oikeasti paska vuosi?

Onkohan elämänkatsomus itsestä kiinni- onko vuosi oikeasti paska vai hyvä?

Jospa pitäisi joskus miettiä miten hyvin meillä Suomessa on asiat? Meillä on toimiva sosiaaliturva- aukkoja on. Ongelmia on. Mutta silti toimivam tarjolla on lapsilisää, vanheinpainrahaa, ilmaisen opiskelun lisäksi opintotukea, eläkkeitä (vaikka ei ole ollut ikinä töissä keräämässä omaa eläkettä), työttömyysturvaa, asumistukea, toimeentulotukea, sairauspäivärahaa...

Riittääkö yhteiskunnan tuki tekemään onnelliseksi? No, ei varmaan, mutta sillä saa asunnon, ruuan ja muuten elämisen edellytyksiä, jos ei ole palkkatuloa tai muuta (perintöä, lahjoituksia, pääomatuloa...) tuloa elämiseen.

Mikä Sinun elämästä tekee vähenmän paskan? Voiko itse muuttaa tunnetta tai elämäänsä?

Pitäiskö elämän räsymatossa olla harmaita kuderaitoja, että kirkkaat raidat näkyvät paremmin?