Eduskuntavaalien jälkeen alkoi hallituksen muodostaminen. Tällä kertaa vaalitulos vaikutti ja kolme suurinta eli kolme eniten ääniä saaneet puolueet alkoivat keskustella ja sopia hallitusohjelmasta. Moni jurputtaa kun kerrankin demokratia oikeasti puhuu. Kuulemma vaalivoittaja oli se, kuka sai eniten lisäpaikkoja- no ei ole, voittaja on se, joka sai eniten ääniä.

Nyt on jo alkanut kova poru tulevista leikkauksista ja muista säästötoimenpiteista. Vaikka hallitusohjelmaa ei ole vielä julkistettu. Työttömistä on kova huoli ja heiltä ei saa leikata mitään. Parempi huoli olisi, miksi meillä on näin paljon työttömiä ja miten heidät saadaan palkkatöihin Ja vielä sellaisella palkalla, jolla elää.  Eläkeläisiltä ei saa leikata mitään. No meillä on paljon hyvin toimeentuleviakin eläkeläisiä, joilla suuret pääoma ja eläketulot. Ei kaikki eläkeläiset ole köyhiä ja sairaita eikä huollettavia. Lapsiperheiltä ei saa leikata mitään. No kaikki lapsiperheet eivät todellakaan tarvitse esim. lapsilisiä.

Paljon on porua, että yleensä leikataan ja vieläpä niin paljon. No, ihan siksi kun ne on niin ilkeitä ja pahoja? Ihan kiusallaan?

Vai voisko olla syy, että rahat on loppu ja velkaa joudutaan ottamaan liian paljon elämiseen ja jopa kaikkeen kivaan? 

Jos haluamme pelastaa kansainvälisiä pankkeja, joka tekee roisia voitonhakua rahoittamalla ylivelkaisia maita, pitää olla valmis se maksamaan. Joka repimällä se raha omalta kansalta tai ottamalla velkaa, että voimme maksaa muiden maiden velkoja. Velkaa, joka jää lastenlapsille maksettavaksi. 

Jos haluamme, että korkea sosiaaliturvamme on kaikille käytettävissä, niin joko sitä leikataan kaikilta- myös kantasuomalaislta- , että meillä on varaa tähän tai sitten otamme velkaa lisää. Tarkoitan tällä Suomessa ulkomaisten työssä kävijöiden perheiden kotimaassa saaviin etuuksiin, esim. Kotihoitotuki, lapsilisät ja työttömyystuki kun täällä työt loppuvat.

Jos  haluamme antaa vuosittain, tutkitusti usein toimimattomaan, kehitysapuun yli miljardin vuodessa, niin sekin on jostain pois ja otamme sen velkaa. 

Jos haluamme pelastaa maailman ilmaston kurittamalla tekemällä omaa kansaa ja Suomen teollisuutta ja taloutta alasajavaa sopimuksia, pitää senkin joku maksaa. Sen maksaa kuluttajat ja työttömäksi joutuvat työntekijät kun toimintoja siirretään maihin, jotka eivät sovi itseään taloudellisesti kurittavia sopimuksia.

Suomessa on ilmaisia asioita vähän. Joku aina maksaa. Monelle on helppo vaatia ja haluta vaikka mitä, kun yhteiskunta, valtio ja kunta maksaa sen tai vastaa siitä. Mutta joku maksaa sen! Verorahoilla tai lainaraha. Tai jostakin se on pois.

Meillä alkaa olla valintojen aika. Mistä voimme luopua, mistä voimme nipistää -Sinä ja minä?

Luovunko minä helatorstain vapaasta? Olenko valmis, että minulle yhteiskunnalta tulevaa rahaa leikataan? Olenko valmis, että virkamiehiä vähennetään johtajatasolta? Olenko valmis, että kehitysavusta leikataan? Olenko valmis, että esim isot, voittoa tuottavat yritykset eivät saa vuodesta toiseen isoja kehitysrahoja? Esimerkkejä voi miettiä ja listata loputtomiin.

Vai sanotko: eeei, minulta ei saa viedä mitään, saavutetut edut on pidettävä?

Maksakoon tulevat sukupolvet Sinun yltäkylläisen elämäsi  ja halusi? 

jk. Miksi yltäkylläinen-sana? Jos vertaamme elämäntasoamme moneen muuhun maahan, niin ei meillä ole hätää, vaikka nipistetään.

Miksi ajattelen, että Sinulta ja minulta on varaa nipistää? Luet tätä netistä eli Sinulla mahdollisuus,todennäköisesti omasta laitteesta, tietoverkkoon. Sinulla on todenäköisesti koti, mahdollisuus kulkea omalla autolla tai joukkoliikenteellä, omistat vaatteita ja tavaroita ja saat jostain rahaa - työstä, eläkkeestä tai tuesta. 

Tämän jorinan voi tiivistää näin: meidän pitää ymmärtää mistä päätöksen teon raha tulee ja mihin se menee. Joku maksaa aina.