Otin kissan tammikuussa 2005. Pentu oli syntynyt lokakuussa 2004 äiti-kisun seikkailuretken tuloksena. Oli pujahtanut SE mielessä ikkunanraosta ja oli ilmestynyt parin päivän jälkeen tyytyväisenä takaisin kotiin. Kirjoitan siis edelleen kissasta, enkä jostain henkilöstä, ettei tarvitse paheksua juttuuni. Jonkun lukijani mielestä on ihmiset eivät harrasta moisia hommia...

kävin katsomassa Pukinmäessä ( nyt joku taas pahoittaa mielensä.... ) Helsingissä viittä, aivan ihanaa karvapalleroista (siis kissanpentuja, ettei kukaan pahoita mieleensä...) ja yksi niistä lähti meille.

Kissan ristiäiset olivatkin vaikea rasti - rakkaalla, myös kissalapsella, on monta nimeä. Loppujen lopuksi kissan nimeksi tuli "Nössö". Nimi ei kissakaan pahenna. Eikä kerro luonteesta mitään.

Nössö muutti meille Myllypuroon, Helsingissä. Naapurin lapsetkin kävi paijaamaan söpöläistä. Nössö tykkäsi aamuisin vaania sängyn alla ja hyökätä varpaisiin kiinni kun joku laski jalat lattialle.

Kissa ulkoili valjaissa ja kerkesi monta kertaakin karata, pujahtamalla oven välistä pois. Onneksi aina saatiin kiinni.

Seuraavaksi asuimme Rautalammilla, maalla mökillä ja keskellä kylää asunnossa. Kun Nössö tuli siihen ikään, että SE homma kiinnostaisi, kävimme eläinlääkärin luona.

Siitä muuttokuorma vei takaisin Helsinkiin, Hämeentielle. Siellä ei päässyt edes valjaissa ulos.

Seuraava muuttokuorma veikin Laukaaseen. Siitä Suonenjoelle kolmen eri asunnon kautta nykyiseen.

Nössön paras koti on ollut Iisvedellä. Siellä hän sai parin vuoden valjaissa olon ja jopa juoksunarun jälkeen kokeilla vapautta. Nössö karkasi kerran ja tuli takaisin. Kissa pysyi pihassa. Kävi korkeintaan tien toisella puolella ojassa jotain aarteita hakemassa. Meni suojatietä pitkin - ensin katsoi kumpaakin suuntaan, ettei tule autoja. En tykkää irtokissoista, mutta meidän katti pysyi pihassa.

Nössö kantoi monen monta hiirtä, päästäistä yms herkkupalaa minulle, mammalle, ruokaa ylpeästi möyryten.

Helsingissä syntynyt sisäkissa pyydysti hiiriä Savossa. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Nössön ikä näkyy siinä, että se on vähän kärttyinen vanha rouva. Nukkuu yöt mun jalkojen päällä. Ei tykkää vieraista - murisee joskus ikkunassa ohikulkijoille. Ruoka on oltava samaan kellon aikaan. Ja jos Hän haluaa, että klo 5.20 on hyvä aika silittää, niin minä silitän silloin.

Rakas kissani täyttää siis 13 vuotta. Hyväkuntoinen, tosin paksu. Sopeutuvainen kun ajattelee muuttojen määrää.

Kodit  voivat vaihtua, mutta rakkaat ihmiset ja eläimet pysyvät lähellä sydäntä.