Jatketaan keskustelua bisneksestä...

Otetaan esimerkki, nimetön paikka, mutta tärkeämpi on pohtia mitä tässä tapahtuu.

Syksyn aikana käytäväpuheissa on kuiskuteltu, että rahaa tarvitaan lisää erääseen hoivapaikkaan. Mihinkäs sitä nykyaikana ei tarvittaisi. Hoivapaikan pomoilta tulee kirjeitä, että vuorokausihintaa on nostettava. Kunnan puolelta siihen ei suostuta. Suomen hallituksen voimassa oleva päätös on, että puretaan tehostettua hoitoa, mutta kunta ostaakin lisää paikkoja. Asia päätetään valtuuston talousarviokokouksessa. Eli lisäpaikkoja on jo tälle vuodelle sovitusti ostettu. Mutta se ei riitä…

Halutaan lisää... Yhtäkkiä paikkakunnalle muuttaa suuri määrä omaishoidettavia vanhuksia tai sitten yhtäkkiä suuren määrän vanhusten kunto romahtaa niin, että he ovat omaishoidettavia. Muuta selitystä ei ole sille, että muutaman kuukauden päästä sovitaan, että ostetaan lisäpaikka lisähoivan tarpeeseen.

Noin vain, ei mennyt läpi hinnan korotus, mutta vielä yksi lisäpaikka murheeseen. Yksi hoivapaikka maksaa kunnalle noin 53 000 euroa vuodessa. Kilpailutettu paikka maksaisi 30 000 euroa.

Miten tällainen on mahdollista? Vain politiikka sen mahdollistaa. Samat heput ja heppujen kaverit eri paikoissa. Toinen pyytää ja toinen antaa. Sulassa sovussa. Ilman valtuuston hyväksyntää.

Paikan käyttäjän saa päättää yksin täysin poliitikko taustainen virkahenkilö. Hän siis yksin saa päättää, kuka sinne saa mennä ja millä kriteereillä. Lakisääteiset omaishoitajien vapaat on hoidettu muilla tavoin, tämä paikka on varattu jaksamisen tukemiseen.

Kuulostaako rakenteelliselta korruptiolta? Päätöksenteossa poliitikot suhmuroi. Sulle ja mulle oman puolueen avulla. Joku aina voittaa. Ei ainakaan veronmaksaja.