Suomen kansalaisen perusoikeuteen eivät kuulu puhelin eikä tietokone nettiyhteydellä -eikä tosin pankkitilikään. Näitä Suomen valtion ei tarvitse turvata lain mukaan suomalaisille. Siihen vedoten puhelin tai tietokoneen-nettiyhteyden kuluja ei oteta huomioon toimeentulolaskelmissa, vaan kaikista köyhimmät tai muuten avuntarvitsijat maksavat nämä ruokarahastaan. Tai ovat ilman.

Suonenjoella työvoimatoimisto ja ulosottovirasto siirtyvät palvelemaan ajanvarauksella, joka tehdään puhelimen tai sähköisen yhteyden välityksellä tai kokonaan sähköiseen asiointiin. Kaikista heikommassa asemassa olevilta tämä asiointi on siten mahdotonta. Kirjastossa on ilmainen nettiyhteyteys, mutta harva haluaa hoitaa avoimessa tilassa hyvin henkilökohtaisia asioita. Matka ja sen kustannukset Kuopioon vievät viikon ruokarahat minimirahoista.

Onko valtion virastojen tarkoitus päästä asiakkaista eroon? Tapa se on tämäkin säästää, palveluja on, mutta niitä tarvitsevat eivät voi niitä käyttää. Palvelut ovat Kuopiossa ja Suonenjoella ollaan lukkojen takana, tätäkö se nykyajan lähipalvelujen turvaaminen ja jalkautuminen on?