Lakisääteinen sopimus- avioliitto

Lauantai 10.9.2016 klo 11.38 - Pia P

Avioliiton solmimisen myötä pariskunnan välille tulee laissa määritelty sopimus. Avioliitto määrää perheen sisäistä rahan käyttöä, esim elatusvelvollisuus ja etuuksia haettaessa huomioidaan molempien rahat ja omaisuus. Avioliitossa olevien vanhempien lasten asema on laissa määritelty, esim isä on automaattisesti puoliso eli sitä ei tarvitse tunnustaa ja siten lapsen perivät vanhenpansa. Sukunimeäkin voi muuttaa avioliiton myötä.

Rakkaus ja avioliitto kuuluvat yleensä yhteen. Muttei aina, esim avioliitto voidaan sopia muiden painoatuksesta, avioliittoon voi johtaa raha ja varsinkin sen puute tai rahan tarvis sekä vaikka käytännön syyt. 

Rakkautta voi olla ilman avioliittoa - hyvin moni tietää tämän- . Jotkut rakastaa naimisissa olevaa, vaikkei itse ole se vihitty puoliso. Avioliitto ei pidättele pettäjää, moni tietää tämänkin.

Erotetaan siis tunne ja laki. Rakkaus on hieno asia. Avioliittokin on hieno asia - se on merkki tahdosta olla yhdessä.

Samaa sukupuolta olevien avioliittolaki on tulossa voimaan, mutta eduskunta tai kansalaisaktiivit eivät voi kirkkoa pakottaa muuttamaan omaa linjaasta. Nyt on sitten tulossa lakiehdotus, joka muuttaisi tulevan lain eduskuntaan käsittelyyn. Ilmeisesti ei ole muita ongelmia tai korjatavaa tässä maassa?

Nyt pitäisi erottaa tunne- ja lakiasiat. Lakisopimus eli avioliitto pitäisi sopia kirjallisesti ja siinä huomioida suoraan erotilanne eli sopimalla avioehto. Avioehto voi olla myös omaisuus jako 50/50 tai ennen omaisuutta oleva omaisuus on kumpasenkin omaa eronkin jälkeen ja yhdessä hankittu jaetaan 50/50 ja siinä sopimuksessa voidaan mahdolliset tulevatkin perinnöt huomioida eron varalta. Monta hyvää riitaa vältettäisiin etukäteen sopimalla. Jo sopimustahan ei tarvitse käyttää jos pysytään liitossa.

Kukas tämän kahden (ei siis lukumääräneutraali) aikuisen ( yli 18-vuotiaden) välisen ihmisen (ei siis lajineutraali) ( ihan sama mitä sukupuolta, jos kerran haluavat keskenään sopimuksen tehdä) välisen liiton vahvistaa? Järjestelmä voisi olla samanlainen kun kaupanvahvistus. Eli jostain rekisteristä voisi etsiä paikkakunnan avioliitto- sopimuksen vahvistajat ja valita heistä sopiva. sopimuksen vahvistajalla on lakisääteiset vastuut, velvoitteet ja oikeudet. Ja hinta määritellään asetuksella.  

Yksinkertaisuudessaa: Avioliitto -sopimus ja siihen liitteeksi esteettömyystodistukset, aviopari allekirjoittaa sen, kaksi todistajaa todistaa sen allekirjoituksella sen ja sitten vahvistaja allekirjoituksellaan ja leimalla vahvistaa sen - ja antaa maksulapun  parille-  sekä hoitaa väestörekisterikeskukseen avioliiton solmimissopimus. 

Mitäs sen jälkeen? Kirkossa pappi voi siunata liiton ja pari saa viettää ihan minkäläiset prinsessa hömpötyshäät tahansa. Kirkkohan on hyväksynyt myös homoparien siunaamisen eli ei tule tässäkään ongelmaa. Tai jos pari haluaa elviksen, keijukaisen tms siunaamaan liiton vaikka Puijon tornissa, niin se on mielikuvituksesta ja rahavaroista kiinni. 

Nyt on aika erottaa avioliitto ja kirkko. Avioliitto on lain mukainen sopimussuhde. Eihän talokauppojakaan solmita ikiaikaisen metsätonttujärjestelmän luona. Vähän liioteltu : )

Eli esitän, että kirkolta viedään avioliitton solmimisoikeus pois. Yksittäinen pappi voi hakea avioliittosopimuksen vahvistajaksi. Kirkko voisi jatkossakin siunata liitot ihan entisen kaavan mukaan.

Lapsi saadaan väestörekisteriin (synnytyssairaalan antaman tiedon perusteella) kotiin tulevan lomakkeen täyttämisen eli kirjoitetaan siihen lapsen nimi ja lähetetään lomake takaisin VRK ( väestörekisterikeskus). Pappi siunaa lapsen ja samalla lapsi liitetään kirkkoon. Pappia ei siis tarvita nimen antamiseen eikä lapsen rekisteröintiin valtion puolelle.

Kuolemankin lääkäri vahvistaa ja se ilmoitetaan VRK:een. Pappi vain siunaa vainajan kirkon oppien mukaan. Pappia ei siis tarvita kuoleman toteamiseen.

Tämäkin ploki on vain mielipide. Liian järkevä ja yksinkertainen toteutuakseen?

Kunnioitusta...

Perjantai 26.2.2016 klo 9.37 - Pia P

Suomessa suurin vauvoista tai myöhemminkin kastetaan kirkon jäseneksi. Uskonopetus jatkuu leikin, kertomusten ja vaikka nukketeatteerin keinoin pyhäkerhoissa, päiväkodeissa pienille lapsillekin. Koulussa usko on oppiaineena ja siitä pidetään kokeita, onko oppi mennyt perille. Yläkoulun puolella moni käy rippikoulun, seurakunnan nuorten illassa nuorisotiloissa, osa tutustuu saapas- ryhmään avun tarvitsejina, onpa liikenteessa tee-busseja jne.

Moni haaveilee kirkkohäistä ja osa toteuttaakin ne. Joulukirkkokin on monelle tärkeä. Aikainaan ympyrä alkaa alusta kun oma lapsi liitetään kasteessa kirkon jäseneksi. Viimeisenä silauksena tässä "uskon urapolussa" on papin siunaus ja viimeinen leposija kirkkomaassa. 

Kirkon jäsenenä ja yritykset pakolla maksavat kirkollisveroa, jolla pidetään yllä tätä uskon järjestelmää eli työntekijöiden palkat, rakennukset (kirkot yms), nuorisotyöstä vanhustyöhön ja tekee kirkko lähetystyötä ulkomailla eli käännyttää pakanoita tai meidän mielestä vääräuskoisia uskomme pariiin.

Joka sunnuntai ja monena muunakin päivänä papit kertovat uskosta. Ja seurakunta sanoo ääneen uskon tunnuksen.

Meidät on tällä massiivisella järjestelmällä opetettu, että alussa Jumala loi maan...

Vähän aikaan löytyi ihminen, joka uskoo tähän eli Laura Huhtasaari. Mitä siitä seurasi... Ei suinkaan uskonvapauden kunnioitusta tai riemua, että edes joku uskoo. Papit ja muut uskon ihmiset eivät nousseet puolustamaan Lauraa sanomalla, että juuri tästä me puhutaan - hyvä Laura! 

Alkoi kauhea ilkkuminen kun hän ei usko/myönnä kehitysteoriaan ja jopa epäily, että onko hän sopiva opettajaksi uskonsa takia.

Laura ei tarvitse puolustajia vaan kaikki tarvitsevat kunnioitusta mielipiteensä tai uskonsa takia. Uskokoon vaikka pikku-ukkoihin tai vaikka Kalevan luomistatarinaan, niin siihen sanotaan vaikka hyvä sille. Miksi pitää alkaa ilkkumaan ja lyttäämään toista ihmistä?

Laura ei tarvitse puolustajia vaan osa suomalaisista tarvitsee käytöstapoja. Tässä ei ole kyseessä Laurasta vaan Suomessa olevasta kiusaamisen ja lyttäämisen tavasta. Jos asenneilmapiiri on tälläinen, niin ei ole ihme, että koulu- ja työpaikkakiusaaminen on yleistä. Joka vitsiohjelmassa tehdään huumoria homoista tms.Ulkonäkö esim lihavuus on varma vitsiaihe. Hönötys, silmät kieroon ja liikkaava kävelytapa - ne vasta naurattaakin. 

Miten Sinä kunnioitat toista ihmistä? Uskon-, sanan-, mielipiteen- ja poliittisen vapauden nimissä? Suvaitsetko ihmisen?