pia.pentikainen@gmail.com
Pia Pentikäinen
Mietitääs vähän ...Tiistai 27.4.2021 - Pia P Sisä-Savon lehdessä oli lehtijuttu (27.4.21) oli Iisveden palvelukodista. Lehtijuttu oli suora mainos, vailla mitään taustatyötä julkaistuun aiheeseen. Ymmärrän hyvin asian, mitä vähänmän tilaajia, niin sen vähemmän rahaa palkata tutkivia toimittajia tai käyttää työaikaa asioiden taustoihin. Mitä olisin kaivannut juttuun? Esimerkiksi miksi päättäjät ovat samaa yritystä mainostamassa ja kaupungin päättäjänä ostamassa palveluita siltä? Tai lähinnä estämässä lakisääteistä kilpailutusta, kuten lehtijuttu kertoi. Yritys maksaa parenpaa kokouspalkkioita kun Suonenjoen kaupunki ja lehtijutun perusteella rahalla saa vastinetta! Lehdessä Suonenjoen valtuuston puheenjohtataja arvosteli valtuuston päätöstä kilpailuttaa vanhuspalvelua tuottavat yritykset tai kertoi, että lähinnä tätä yritystä ei haluta kilpailuttaa. Kilpailutuspäätös oli sosiaalilautakunnan päätös, jonka valtuusto vahvisti yksimieleisesti. Kilpailutusvaatimus tulee laista. Kilpailutus on tasapuolista ja tasa-arvoista kunnan toimintaa. Kunnan ostamamat palvelut yrityksiltä on kilpailutettava. Minkälainen lehtijuttu saataisiin, jos joku kaupunginhallituksen jäsen saisi monta tonnia kokouspalkkiota vaikka Attendolta ja haluaisi, että kaupungin on ostettava ilman kilpailutusta Attendon palveluita? Niinpä. Miksi muuten vasemmalle kallellaan olevien puolueden melestä kaupunki ei saa ostaa yrityksiltä palveluita, koska ne maksavat omistajilleen osinkoina rahaa, mutta on hyväksyttävää ostaa palveluita (kun itse yrityksen hallituksessa ja) kun saa itse palkkioina rahaa? Mikä on ratkaisu? Suonenjoen kaupunki ei nimeä edustajia Iisveden palvelukodin hallitukseen. Piste. Selvyyden vuoksi- yrityksen johtamisjärjestelyt eivät määrää hoidon ja hoivan tasoa. Kukaan ei missään ole kiistänyt miten hyvää työtä Iisveden palvelukoti tekee. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suonenjoki, raha, kilpailutus |
Hoidetaan, hoidetaan...Keskiviikko 11.10.2017 klo 16.49 - Pia P Muutetaan lasten päivähoidon järjestelyt vanhusten hoivan tyyliin:
Kun lapsen vanhemmat toteavat, että kotona hoitaminen ei onnistu työn tai opiskelun takia, niin he alkavat hakevaan lapsen huoltajina hoitopaikkaa.
Hoitopaikan saamiseksi ei pelkkä ikä riitä, yleisen käsityksen ja taulukoiden mukaan yksivuotinen pärjää omatoimisesti kotona. Lääkäri yhdessä työryhmän kanssa voi kirjoittaa perusteluja ja havaintoja miten lapsi pärjää vessassa käynneissa, vaatteiden laitossa tai vaikka syömisessä. Lapsi pisteteytytään sen jälkeen.
Erityisen hoivan paikassa yksivuotinen lapsi saa paikan ja ruuan, mutta tilaan on tuotava omat huonekalut. Lisärahalla saa palveluita, esim satukirjan lukua tai silitystä päiväunille. Vaipat ja rasvat jne laskutetaan erikseen. Tilan siivous maksetaan erikseen. Hoivapaikka maksaa tulojen mukaan paljon tai tosi paljon.
Toinen vaihtoehto lapselle on kevyemmän hoivan paikka. Tila maksetaan vuokrasopimuksella ja kalustetaan itse. Hoitajakäynnit maksetaan itse. Ruuan saa maksaa erikseen ja se on itselämmitettävä mikrossa tai itse sulatettavia ja lämmitettävä pakasteruokaa-automaatista. Kaikki eivät tosin saa pakkauksia itse auki. Tuoreruoka-annokset tuodaan entisten lisäksi jääkaappiin tai oven taakse parin kolmen päivän välein. Säästösyistä ateriasta on leikattu maito ja leipä pois.
Kolmas vaihtoehto lapsen hoitoon olisi kotipalvelu Eri henkilöt käyvät ovelta huikkaamssa miten kiire on. Osa laittaa nokkamukin maitoa valmiiksi pöydälle, osa antaa jopa sänkyyn. Kukaan ei kerkiä vahtimaan osaako tai pystyykö lapsi sitä juomaan. Vaippa ehkä vaihdetaan yön jäljiltä kello kolme kun on puuttunut aamuvuoron työntekijä. Tosin kaksi vaippaa päivässä on joidenkin mukaan riitettävä.
Jossain vaiheessa lapsi alkaa ilmaisemaan, että voisi mennä potalle, niin ehkä paikalla oleva hoitaja sanoo, että teepä nyt vaan vaippaan, vessapäivä on kolmen päivän päästä.
Lapsella olisi niin ikävä olla yksin.
Hoitajat väsyvät työtaakan alla, kiireeseen ja jatkuvaan sijaisten pulaan.
Vanhemmat miettivät työpaikoillaan miten se läheinen pärjää yksin, puhumattomana, sänkyyn jätettynä ja jopa peloissaan.
Digiloikalla saadaan kuvayhteys lapseen koko päiväksi. Vanhemmat voivat katsella tietsikalta miten aamurusko- usvatuulia pärjää hoidossa. Lapsi oppinee nopeasti tunnusluvut ja käytön, jos haluaa jutella äidin kanssa. Kunhan osaisi puhua. Kunta rakentaa tätä varten miljoonaluokan investoinnin valokuitua, että maaseudulla voidaan asua.
Mites kunta hoitaisi nämä lapsenhoivapalvelut? Kilpailuttamalla! Säännöllisen väliajoin eri hoitopaikat valittaisiin halvimman hinnan mukaan. Lapsen perheelle ilmoitettaisiin mihin hoitopaikkaan lapsi on laitettava.
Juhlapuheissa kaikki muistaisi kertoa miten tärkeitä nämä lapset ovat. Päätöksen teossa kauhisteltaisiin taas kohonneista kustannuksia ja mietittäisiin miten saataisiin kaikki lapset kotiin. Ja mitenkä vähällä porukalla heidät voisi hoitaa. Se kun maksaa!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanhustenhoiva, lastenhoito, kilpailutus |
Periaatteita ja päätöksiäKeskiviikko 22.6.2016 klo 16.32 - Pia P Minulla on politikkona ja kaupunkilaisten valitsemana luottamushenkilönä yhtenä periaatteena, että kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti, samoilla sovituilla säännöillä ja avoimesti. Esimerkiksi kun kaupunkilainen X on vanhuspalvelujen hoivan, vaikka tehostetun palveluasumisen tarpeessa ja hän tai omaiset hakeutuvat kaupungin viranhaltijan juttusille, niin minusta on erityisen tärkeää, että kaikkia kohdellaan samoilla etukäteen päätetyillä säännöillä, jotka pohjautuvat vanhuspalvelulakiin. Kaupungin palveluiden tarjoamista ja ostopalveluita säätelee lait, asetukset ja suositukset.. Kaupunki voi tuottaa itse palveluita eli hoitaa vanhukset itse erilaisilla nimikkeillä ja palvelutasoilla.. Kaupunki voi myös ostaa tarvitsemansa hoivapaikkoja ulkopuolisilta palveluntuottajilta, jolloin ostosopimuksen pohjalla on tiukasti säädelty ja valvottu kilpailuttaminen. Laki vaatii kilpailuttamisen, sitä ei voi kumota ajatuksella, että halutaan ostaa tietylta hoivakodilta. Kun henkilö X on tutkittu ja arvioitu olevan esim tehostetun palveluasumisen tarpeessa, hän pääsee kaupungin osoittamaan paikkaan tai joutuu jonoon. Jonotustilanne on karua arkea ja sitäkin valvotaan. Tuskinpa missään kunnassa pääsee suorilta muuttamaan hoivakotiin. No mites henkilön X hoivapaikka valitaan? Ihan samalla periaatteella kuin henkilö Y. Ei ole oikein, että "tiskin alta, jonon ohi", valittamalla, uhkailemalla tai sotkemalla siihen hoivakodin tilanteita vaikutetaan päätökseen. Tai jos hakeutuu itse hoivakoti A, niin sinne pääsee jonon ohi kaupungin maksamana. Olkoon valittaja vanhus itse, hänen omainen tai hoivakoti, se ei saa vaikuttaa päätöksen tekoon. Olkoon vanhus kuka tahansa, niin häntä pitää kohdella samalla lailla kun muitakin. Olkoon vanhuksen haluava hoitokoti mikä tahansa, niin sitä pitää kohdella samalla tavalla kuin muitakin. Uhkailulla ja pelottelulla ei saa vaikuttaa päätöksentekoon tai päätöksentekijöihin. Kaupungin, viranhaltijan ja lautakunnan jäsenten päätökset pohjautuvat etukäteen sovittuun lakipohjaiseen toimintatapaan ja siinä on pysyttyvä. Jos toimintatapa on väärä, niin sitä pitää muuttaa. Ensin lautakunta ja sen vahvistaa kaupunginvaltuusto. Ja sen jälkeen noudatetaan uutta toimintatapaa. Ei siis niin, että muutetaan toimintatapaa yksittäisten asiakkaiden tai yksittäisten hoivakotien tilanteen mukaan. Kun henkilöt X ja Y ovat palveluiden tarpeessa, heidän pitää tietää, että kaupunki kohtelee heitä tasapuolisesti eikä mikään ulkoinen seikka saa vaikuttaa lopputulokseen. Tämä on siis minun ajatuspohja ja toivottavasti jatkossa myös monen muun luottamushenkilön. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanhusten hoiva, tehostettu palveluasuminen, kilpailutus |